Åbo Akademis bibliotek

"Isättömyys, kuten isyyskin, pakottavat minut määrittelemään itseni uudelleen. Muistan yhä millaista on olla poika ja aavistan tietäväni millaista on olla isä. Etsin uutta muotoani sieltä, missä noiden kahden varjot limittyvät. Täällä, kirkkaassa auringonvalossa toinen varjo hälvenee ja erotan omani selkeämmin." Poika kasvaa lapsesta teiniksi, teinistä aikuiseksi ja lopulta isäksi - vain hetki oman isänsä kuoleman jälkeen. Äkillinen menetys käynnistää tutkimusmatkan lapsuuteen, isyyteen ja kipeisiin tunteisiin. Millaisen jäljen isä poikaansa jättää? Määrittääkö menneisyys nykyisyyttä ja tulevaa? Autofiktiivinen romaani Jotain jää aina kertomatta pukee kadotetun ja uudelleen syntyvän isäsuhteen yksiin kansiin. Kirjan mittainen jäähyväiskirje syöpään kuolleelle isälle käsittelee elämän alkua ja loppua rehellisesti - ei korusanoin, vaan sellaisina kuin ne ovat.